Hunaja maistuisi karhullekin

Kirjoittaja | heinä 8, 2019 | Mehiläistarhaus | 0 Kommenttia

Vettä sataa ja tarhuri kirjoittaa.

Hiljattain tuli ajankohtaiseksi perustaa uusi mehiläistarha. Mehiläistarhalla tarkoitetaan paikkaa jossa pidetään useita mehiläisyhdyskuntia samassa paikassa, lähellä toisiaan.

Mehiläispesien keskittäminen samaan paikkaan johtuu pitkälti käytännön syistä; tavaroiden siirtelyä tulee vähemmän ja mehiläispesien kesken voi jakaa resursseja, esim. hunajaa jos yhdellä pesällä on ruokavarastoista pulaa.

Toisaalta hyviä tarhapaikkoja on rajallinen määrä ja hyville paikoille sopii laittaa paljonkin mehiläisiä. Mehiläispesien sopiva määrä on ns. savolainen määre; Tarhapaikalla voi olla muutama tai muutama kymmenen mehiläispesää. 

Mehiläiset eivät lajitoveriensa läheisyydestä  pahastu. Ne muistavat oman pesänsä sijainnin tarkasti, eivätkä häiriinny lähinaapureiden touhuista.

”Karhua ei turhaan kutsuta mesikämmeneksi.”

Hyvällä, ympärivuotisella tarhapaikalla on muutamia vaatimuksia:

– Riittävän etäällä ihmisistä ja kotieläimistä (n. parikymmentä metriä)
– Monipuolista kukintaa ympäröivillä neliökilometreillä (satoalue on säteeltään n. 3-5 kilometriä)
– Lämmin mikroilmasto, eli aurinkoa ja tuulensuojaa
– Autolla pääsy viereen, sillä mehiläispesät ovat melko vaikeasti siirreltäviä

Perustamani uusi tarha on hiljaisen metsäautotien päässä olevalla aukealla, johon on aikoinaan tehty autolle kääntöpaikka. Kahden kylän välissä oleva maasto on metsäinen ja vaihteleva. Varvikoita, metsäaukeita ja järvenrantaa. Satoa on läpi kesän.  Etelään aukeava metsänlaita on aurinkoinen ja puut antavat tuulensuojaa länteen ja pohjoiseen. Täältä on kotoisin Savon Metsäkukkahunaja!

Mutta karhujakin on. Lähin karhuhavainto tältä kesältä on vain kilometrin päästä.
Karhujen takia sähköpaimen on ehdoton varuste syrjäisillä mehiläistarhoilla täällä suunnalla Suomea.

Karhua ei turhaan kutsuta mesikämmeneksi. Kun karhu pääsee hunajan makuun, se on sen perään erittäin ahne ja määrätietoinen. Se tulee toistuvasti samalle tarhalle, jos se kerran saa sieltä syödäkseen. Hunajan lisäksi karhulle maistuu mehiläisten proteiinipitoiset toukat.

Mehiläisten pistoista karhu ei suuremmin piittaa. Ylhäällä puussa, luontaisessa kolopesässä mehiläiset pystyisivät kenties puolustautumaan hyökkääjää vastaan. Alhaalla maassa karhun on kuitenkin helppo kaataa mehiläispesän laatikot.

Karhu kuitenkin kunnioittaa sähköpaimenta hyvin, ja pienikokoinen akkupaimenkin riittää suojelemaan mehiläistarhaa tehokkaasti kunhan karhu ei ole vielä oppinut ruokailemaan paikalla.

Valtio kustantaa mehiläistarhaajille sähköaitapaketteja petovahinkojen vähentämiseksi. Siitä iso hatunnosto Suomen riistakeskuksen suuntaan!
Ennakoitu mehiläisten suojaaminen mahdollistaa rauhaisan elon karhujen kanssa ja mehiläistarhauksen syrjemmilläkin alueilla. 

Sähköpaimen Mehiläistarhalla

Mehiläistarhan suoja: akkupaimen aurinkopaneelilla.

Mehiläispesä painaa helposti enemmän kuin yksi mies jaksaa turvallisesti kantaa. Jos ei kantoapua ole saatavilla, voi mehiläispesät siirtää uusille paikoille esim. tälläisellä erikoisrakenteisella nokkakärryllä.

Mehiläispesiä siirtäessä laatikoiden on syytä olla tiukasti sidottu toisiinsa ja suojavaatteiden on parasta olla päällä. Äkillisesti kaadettu mehiläispesä ei ehkä pelota karhua, mutta ihmiselle kymmenien tuhansien mehiläisten yhtäaikainen suututtaminen voi olla vaarallista.

Mehiläiset siirretään sulkemalla ne pesäänsä myöhään illalla kun kaikki ovat palanneet lennoiltaan. Ulos ne lasketaan vasta uudessa tarhapaikassa seuraavana päivänä. 

Hetken aikaa ne ihmettelevät kotinsa siirtymistä, kalibroivat sisäiset karttansa uudelleen ja jatkavat töitään uudessa sijainnissa.

Mehiläiset sietävät hienosti hoitajansa metkuja.

Send this to a friend