Hellettä ja parrankasvua

Kirjoittaja | kesä 26, 2019 | Kuulumiset

Tervehdys mehiläistilalta. Kesäkuun viimeinen viikko meneillään ja mehiläisten kiire on kovimmillaan. Työtä on teettänyt turhan paljon myös tarhurilla ja kirjoittaminen on jäänyt taka-alalle. Nyt korjataan tilannetta!

Alkukesän mehiläiskuulumiset voisi tiivistää seuraavasti: Lämmintä on ollut ja mehiläiset voivat hyvin. Toukokuussa kevät kulki hieman normaalia aikaisemmassa. Lentosäitä oli riittämiin kevään kasveille, kuten pajuille, voikukille ja mustikalle.

 

Kesäkuun alun helteet aloittivat hunajan kertymisen tavanomaista varhaisemmin.

Kolmenkympin helle on kesäkuussa voi kuitenkin olla tarhaajalle petollinen kaveri. Nestehukan ja lämpöhalvauksen lisäksi kuumuus kiusaa myös mehiläisiä ja altistaa niitä herkästi parveilulle.

 Parveilu on mehiläisten luontainen tapa lisääntyä. Parveillessa puolet mehiläisistä jättää vanhan yhdyskunnan ja lähtevät etsimään uutta pesäpaikkaa vanhan kuningattaren kanssa yhdessä lentäen.

Mehiläisparvi kokoontuu yleensä puun oksalle palloksi kunigattaren ympärille joksikin aikaa, kunnes tiedustelija-mehiläiset päättävät uuden pesäpaikan.

 

Oksassa tulevaisuuttaan pohtiva parvi on mehiläistarhaajan pyydystettävissä, kunhan se se ei sijaitse kohtuuttomassa paikassa, kuten puun latvassa. Parveilevat mehiläiset ovat myös yleensä käytökseltään säyseitä, sillä ei ole enää pesää jota puolustaa.

 

mehiläispesä mehiläistarha

Mehiläispesiä kesäkuussa

 

Eräs helteen seuraus ja ulkoinen merkki lähestyvästä parveiluinnosta on mehiläispesälle kasvava ”parta”.

Mehiläistarhauksen keskeisiin toimiin kuuluu parveilun estäminen, koska parveilu johtaa yleensä parven katoamiseen metsään ja talven tultua kuolemaan. Luonaisimmassa Suomessa mehiläisten luontainen lisääntyminen saattaa joskus harvoin onnistua, mutta lämpimissäkin maissa vain pieni osa parvista selviää seuraavasta vuodesta.

Mehiläistarhaaja pyrkii estämään parvelun ohjaamalla mehiläisiä lisääntymisen sijaan sadonkorjuuseen, ja tarvittaessa tekee yhdyskunnan hallitun jakamisen kahteen osaan, simuloiden luotaista parveilua. Lopputulos on uusi mehiläisyhteiskunta joka kasvaa kesän mennessä täyteen kokoonsa.

 

Mehiläistarhaus mehiläispesä

Vahvaa parrankasvua. Tämän yhdyskunnan jaoin kahteen osaan parveilun estämiseksi.

Eräs helteen seuraus ja ulkoinen merkki lähestyvästä parveiluinnosta on mehiläispesälle kasvava ”parta”.

Mehiläiset kokevat ahtautta, kuumuutta ja toimettomuutta vanhassa yhdyskunnassaan ja huilaavat ulkona terassin puolella isossa mytyssä. Monesti ne roikkuvat parran muotoisena pallona pesän alaosan sisäänkäynnin luona ja tilanteen pitkittyessä koko seinän täydeltä. Suuresta populaatiosta on tuolloin tullut rasite yhdyskunnalle ja parveilu on pian ajankohtaista. Tällöin tarhaajalla on jo kiire järjestää mehiläiseille lisätilaa ja lisätyötä. 

Mehiläisten ns. pääsatokausi alkaa tyypillisesti juhannuksen nurkilla, vadelman kukinnan alkaessa. Niihin aikoihin mehiläisten kiivain lisääntymishalu väistyy ja yhdyskunta keskittää voimansa talvivarastojen, eli hunajan keruuseen.
Seuraavan kuukauden säät määrittävät suurelta osin tulevan hunajasadon määrän.

Toivotaan siis kauniita, tyyniä poutapäiviä.
Pieni hellekin on ihan paikallaan.

 

Send this to a friend